Vielä riittää voimia yhteen kierrokseen hospitsissa.
Merenkävijän mielesi
jaksaa taistella vääjämätöntä vastaan.
Niin minäkin.
Kun muut näkevät ristikon, minä näen sen taakse:
uuden eilisen, vanhan huomisen.
Sitä onkii, mitä renesanssimeri kylvää.
Sydämeni löytää kyllä tyvenen
vaikka peilisi
hiljaiset saatanat pauhaa minulle.
Levollinen aamu
katoaa kulmakarvasi värähdykseen.
Sairauden kalvo, himmenevä valo
paisuu ulos metsäpalon tavoin.
Äänekkäät airosi vaihtavat väriä.
Sinä paljastat tien. Minä kaskean.
Kylvän vihreään saumaan
palan keskeneräistä maisemaani
ja repaleiset varjosi,
jotka saavat kokea vesikidutuksen sammutetuin lyhdyin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä vie ajatuksia moneen kerrokseen. Runo maistuu, tuoksuu ja tuntuu vahvasti.
Tästä saisi monta runoa.
"Äänekkäät airosi vaihtavat väriä" on erityisesti mieleeni
Sivut