Tosi selkeää tekstiä

Elämääni en saanut varoitustarraa
Sellaisesta kuullutkaan ajatusdarraa
taidan minä potea, koska olin sokea
Loinko jonkun hirviön vai nielinkö pieneliön?

Sama se ne kasvaa kuitenki mun sisälläni
Hirviö täytyy ulos saada, sitä ruokin nisälläni.
Ketä siis ruokin, itseäni vaiko sieluani
Oman maitotipan tungen suuhun ja pitkin nieluani
Valuu alas sinne missä suolinukkaa sisältää
Ohutsuoli joskus umpisuolen kanssa viilettää
Tulehduskilpasilla, tulehduskilpasilla

Ihosoluni vastaanottavat auringon energiaa
Voiko niitä jopa siis aurinkopaneeleiks alkaa kutsumaan?
Kutsutaan toisiamme miksu halutaan
Jokainen meistä kuitenkin hautaan valutaan
Kolutaan siis viimeisetkin puna- arvet läpi
Niist on lyhin aika, pahin trauma enkä ole häpi
Jos räpin kautta tekisit sen, olisin kai miesnainen
Samanlainen kulkurieukko erakko muukalainen.

Ei meillä räpistä tietookaan kun ei osaa suutaan soittaa
Illalla kuu jatkaa kulkuaan aamulla aurinko koittaa
Aukeaa lehdet ja nuputkin silloin kun on kesä
Linnuilla pesä, apinalla nenä, kiertäen omaa kehää
Nehän on vain eläimii, siis mitä välii
evoluution tuotosta, sähköliitosjuotosta
Tulispa apokalypse ja rutosta se maailmanloppu kuuskuuskutosta.
Sutasin tekstin se näytti juuri tältä koska en jaksa keskittyä tältä elämältä
sillä tavoin et järkevästi ajattelisin ja tuottaisin, itseeni ja hitauteensen verran luottaisin
et sana minuutissa eikä minuutissa tarina niin loppuis lukijoiden mielestä se sama narina.
Samat riimit, palo käämi, no mulla palaa kääpä, sit sen näätpä
Saatoin olla näätä koska Haisuli oli varattu
Nuuskamuikkusen kanssa nuuskalandiaan oli karattu
Harattu vastaan, vastaan ilman lastaan et lastaan laitan liimaa
ja liimaan ilman kiimaa. Viima oli kova kun ulkona ukkonen
Ihan ku ois ollukin kolmas silmä tukkoinen. Rukoilen ja rienaan tasatahtia
täytyy mennä, kuutamossa lennellä ennätyksiä lähennellä. Sillä jotta tarinaakin voi kertoa runon
muodossa, pysyy ruodussa ja saada silti aikaan totuutta. Ei se oo noituutta hei haloo
Näytänkö sulle neon valoo vvái annanko lahjaksi näkyvän kyltin, 
ennenkuin kokonaan minut sä hyljit. Nyt alkaa mennä niin keksimisen puolelle et huolella lopetan tän ja laitan peräsuolen syrjälleen eli sänkyyn menen makaamaan ja hieman meditoimaan. Tässä pientä runonpoikasta iltasaduks lukemaan. Se oli tästä hetkestä ja adhd:n päästä välil vähä jäässä mut näätsä miten kätsää on kirjottaa ku ei vaan lopeta, se saattaa jopa opettaa, luopeutta ja luvata, ettei tartte kuvata, kasvojasi minnekään, jos et niitä nähdäkään koskaan enää halua, niin kyynelsydän valuma ei ollut tinakengästä vaan ikijäästä kylmästä.

Oliko tarpeeks sekoa?