Anna mieles vaeltaa
mut' älä anna
kaikkia taipaleitas sen yksin matkustaa
Mielen helposti saa
omiin maneereihinsa kompastumaan
Tulee keho valjastaa
osaa sen taakasta kantamaan
Myös muiden sallia
auttavan kätensä ojentamaan
siihen kiitollisna tarttumaan
"Mä tiedän mitä näin"
Sen myönnän
Kohtasitko totuuden?
Sen kiellän
Näitkö taustat, teon motiivit?
Tilanteeseen johtaneet detaljit?
"Mä siedän mitä näin"
Jos oikein tämän miellän
Kohti viisautta koen tiemme vievän
Niin on havaintomme rajalliset
muistimme valuvikaiset
reaktiomme turhanaikaiset
Tekee mieli meille
niin hanakasti tepposet
Missä mieli vaeltaa
mut' älä anna
kaikkia taipaleitas sen yksin matkustaa
Mielen helposti saa
omiin maneereihinsa kompastumaan
Tulee keho valjastaa
osaa sen taakasta kantamaan
Myös muiden sallia
auttavan kätensä ojentamaan
siihen kiitollisna tarttumaan
"Mä tiedän mitä näin"
Sen myönnän
Kohtasitko totuuden?
Sen kiellän
Näitkö taustat, teon motiivit?
Tilanteeseen johtaneet detaljit?
"Mä siedän mitä näin"
Jos oikein tämän miellän
Kohti viisautta koen tiemme vievän
Niin on havaintomme rajalliset
muistimme valuvikaiset
reaktiomme turhanaikaiset
Tekee mieli meille
niin hanakasti tepposet
Missä mieli vaeltaa
siellä paholainen saalistaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Keskustelut, ajatusten vaihto toisten kanssa on hyvin tervehdyttävää ja voimaannuttavaa.
Ihminen tarvitsee toista nähdäkseen itsensä.
Sillä on myös merkitystä minkälaisten ihmisten kanssa vuorovaikuttaa, että kehittymistä itsensä tuntemiseen tapahtuu.
Yksilöt, joilla ei ole tervettä kohdetta peilaukselle, ovat helppoja saaliita erilaisille iismeile ja ääriliikkeille. Mielenterveyden häiriöt ja epäterveet ajatusmallit ovat aika tavallisia myös silloin.
Terveet ihmissuhteet saavat meidät kukoistamaan ja päinvastoin.
Koskettaa sisintä tämä runo.. kuin muistutuksena
Jos ajattelee jotain tilannetta, jonka esim. kaksi ihmistä näkee, ja heiltä kysytään mitä tapahtui,?
Niin aivan varmasti heidän havaintonsa poikkeavat toisistaan, voivat poiketa todella paljonkin.
Siihen havaintokykyyn juuri siinä tilanteessa vaikuttaa kaikki heidän kokemansa koko elämänsä ajalta.
Ja se on oikeasti tosi mielenkiintoista..
Toinen kiinnittää huomiota kenties väreihin, muotoihin, toinen liikkeeseen, ja ääniin.
Joku näkee pienet yksityiskohdat, toiset laajemmalta oerspektiiviltä.
Joku huomioi ihmisten käyttäytymistä, toinen ehkä vain ympäristöä.
Mieluummin hyvillä teoilla ja sanoilla ja inhimillisellä kohtelulla autamme toisiamme.
Olkoon lempeys olemuksemme. Kuitenkin - kuten muutkin niin mekin välillä kuljemme tuota sietokyvyn ohutta rajaa ja joskus horjahdamme väärälle puolelle.
Rakastan ajatuksiesi lämpöä ja sydämellisyyttä. Lähetän iltaasi kauneimmat ajatukset!
Kaikki me teemme virheitä, ihan jokainen.
Välillä olemme avuntarvitsijan roolissa, välillä auttajan. Silloin kun se hetki on kohdalla että tarvitsemme apua, toivomme että meitä autetaan, eikä jätetä yksin selviämään. Kun näemme jonkun apua tarvitsevan, niin silloin on meidän vuoromme auttaa.
Universumi johdattaa meitä monenlaisiin tilanteisiin elämämme aikana ja roolit vaihtuvat.
Olemme täällä oppimassa jokainen, virheitä sattuu, mutta sitkeästi eteenpäin..jokainen päivä on aina uusi alku.
Olet aivan oikeassa.
Ja vaikka voimme aina tulla paremmiksi versioiksi itsistämme, emme koskaan tule sen täydellisemmiksi. Hyvä muistaa aina muiden kanssa asioidessa sekä itseään arvioidessa. Lainaus on muuten Jari Sarasvuolta - hänessäkin lepää paljon viisautta.
Itsensä arvioiminen on muuten aika hankalaa, helpommin löytää niitä negatiivisia puolia kuin positiivisia.
Itsellä tämä vuosi mennyt pitkälti avuntarvitsijan roolissa kun muuten on ehkä enempi ollut toisessa roolissa.
Hyvin opettavaista ollut. Siksi käytin tuota vertausta, kun on omakohtaista kokemusta nyt ollut.
Hyvä Runoilija - miten innostava tulkinta!
Niin moni asia vaikuttaa ajatuksiimme: nukkumiset, syömiset, hormonit, historia, stressi, perimä... Ajatuksia ei toden totta ole hyvä pitää totuuksina. Eikä niiden tolkuton analysointi liene pitkän päälle tervehdyttävää.
Omien ajatustensa saalis. Ihanasti muotoilit! Haaste on tietysti se, miten päästä ajatustensa ikeestä irti. Niiden peilaaminen jonkun turvallisen läheisen kanssa on varmasti hyvä piste aloittaa. Perspektiiviä on helpompi löydää yhdessä.
Kiitos ajatuksistasi!
Tämä on kuin yksi musta hetki omasta historiastani. Haluaisin hieman puolustaa tuota paholaista, koska sen hyviä puolia harvemmin nähdään ja sen olemassa olo halutaan kieltää vaikka. Miksi toinen on hyvä ja toinen paha, vaikka kumpaakin tarvitaan.
Tuolla "paholaisella" on asiaa, joka ei ole ollenkaan paha vaikka se ilmeneekin usein kipuna. Jos sitä kuuntelee tarkkaan - eikä näe vain oireita -, ja koittaa ymmärtää, että mikä on sen luonut, niin oppii usein paljon itsestään ja muista. Oli se paholainen vinouma, trauma yms.
Tuo paholainen kävelee rinnallani ja muistuttaa usein, että mistä minä tulen, miksi olen niin kuin olen. Tuo "paholainen" muistuttaa myös usein, jos olen eksynyt polultani tai laiminlyönyt jotain itselleni tärkeää.. Se on aika kelpo kumppani ja usein rehellinen omalle olemukselleen ja kertoo paljon tarinoita minusta.