Tämä koronan kyllästämä vuosi lähenee loppuaan,
Toki vain jatkaakseen meininkiään vielä tulevana vuonna.
Kaikesta pandemia-paskasta huolimatta,
mulle jäi käteen tästä vuodesta kaikki,
täyspakallinen uuden elämänalun kortteja
taskunpohjalle.
Polkuni oikeni kuin itsestään,
Ilman puuskutteluja ja ponnisteluja.
Ihan riittävän pitkään tarponutkin sitä alati jyrkkenevää ylämäkeä pitkin, vuodattanut tuskan hikeä,
tuloksetta.
Että joku voisikin sanoa,
"oli jo aikakin",
ottaa suunta suoralle tasamaalle.
Sinä potkit edellä suurimmat kivet tieltäni,
hymyilit silmilläsi kilpaa
kaiken kimaltelevan ja säteilevän kanssa.
Tänä vuonna
Minä rakastuin rankkasateessa,
kylpyhuoneen lattialla
Tänä vuonna
Minä nauroin kainalossasi katketakseni
hölmöille jutuillesi, itselleni, meille,
tälle meidän elämänmakuiselle jutulle
Käperryin kainaloosi päivittäin,
ihan muuten vaan.
Tänä vuonna
Käperryin kainaloosi, kastelin rintakehäsi kyyneleilläni,
auton etupenkillä katselin avuttomana murtumistasi,
puristin kättäsi niin lujasti kuin osasin.
Tänä vuonna
Selvisimme yhdessä surun ajoista.
Kainaloosi nukahdin turvallisesti,
ja huominen olikin onnellisempi,
kuin kaikki eiliset yhteensä.
Tänä vuonna
Muuttuivat kaikki väärät ihmissuhdekohtaamiset
täysin oikeiksi,
päättyessään oikeana aikanaan,
tehden tilaa sinulle minun loppuelämäni tarinassa.
Tänä vuonna
Menneisyyden haamuni oppivat pelkäämään
sinun rakkautesi järkkymätöntä voimaa.
Sitä voimaa symbolisoiva pysyvyys sai haamuni haihtumaan menneeseen, minne kuuluvatkin.
Tänä vuonna
Minä rakastin rankkasateessa
Tänä vuonna
" Sä olit mulle kaunista,
jotakin kaunista.
Aurinko taivaan lomassa,
maailmassa omassa..."
Maailmassani omassa.
Toki vain jatkaakseen meininkiään vielä tulevana vuonna.
Kaikesta pandemia-paskasta huolimatta,
mulle jäi käteen tästä vuodesta kaikki,
täyspakallinen uuden elämänalun kortteja
taskunpohjalle.
Polkuni oikeni kuin itsestään,
Ilman puuskutteluja ja ponnisteluja.
Ihan riittävän pitkään tarponutkin sitä alati jyrkkenevää ylämäkeä pitkin, vuodattanut tuskan hikeä,
tuloksetta.
Että joku voisikin sanoa,
"oli jo aikakin",
ottaa suunta suoralle tasamaalle.
Sinä potkit edellä suurimmat kivet tieltäni,
hymyilit silmilläsi kilpaa
kaiken kimaltelevan ja säteilevän kanssa.
Tänä vuonna
Minä rakastuin rankkasateessa,
kylpyhuoneen lattialla
Tänä vuonna
Minä nauroin kainalossasi katketakseni
hölmöille jutuillesi, itselleni, meille,
tälle meidän elämänmakuiselle jutulle
Käperryin kainaloosi päivittäin,
ihan muuten vaan.
Tänä vuonna
Käperryin kainaloosi, kastelin rintakehäsi kyyneleilläni,
auton etupenkillä katselin avuttomana murtumistasi,
puristin kättäsi niin lujasti kuin osasin.
Tänä vuonna
Selvisimme yhdessä surun ajoista.
Kainaloosi nukahdin turvallisesti,
ja huominen olikin onnellisempi,
kuin kaikki eiliset yhteensä.
Tänä vuonna
Muuttuivat kaikki väärät ihmissuhdekohtaamiset
täysin oikeiksi,
päättyessään oikeana aikanaan,
tehden tilaa sinulle minun loppuelämäni tarinassa.
Tänä vuonna
Menneisyyden haamuni oppivat pelkäämään
sinun rakkautesi järkkymätöntä voimaa.
Sitä voimaa symbolisoiva pysyvyys sai haamuni haihtumaan menneeseen, minne kuuluvatkin.
Tänä vuonna
Minä rakastin rankkasateessa
Tänä vuonna
" Sä olit mulle kaunista,
jotakin kaunista.
Aurinko taivaan lomassa,
maailmassa omassa..."
Maailmassani omassa.
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=3IZF4jBrvzw
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit