Yksinäinen juhannus

Taas on aika keskikesän,
kuljen ajatuksissani,
kahlaan muistoissani,
tunteakseni lämpimän.

Romantiikkaa ja rakkautta,
niinhän sen pitäisi olla.

Mutta nyt olen yksin,
en haluaisi,
tunteet on minullakin,
rakastaisin.

Kiipeän korkealle mäelle,
näköala huikaisee hetken.
Keskiyön aurinko laskemassa.

Ajattelen:
jossain tuolla on hän,
neito kesäheinä.
Katselee tuota lampea
tuolta toiselta mäeltä.

Tai ainakin näkee tuon nätin pilven.

Olen jo aivan varma,
että hän katselee samaa aurinkoa,
jossain tuolla,
kesäyössä.

Haluaisi istua vierelläni,
suukotellen ja halaten,
toista kuullen ja tuntien.

Lämmintä läheisyyttä,
sydän lähellä sydäntäni.