Tumman tunturin kupeessa
pimeän hetkeni lepäsin,
sen samettisessa sylissä
uudet voimani herätin.
Olin tippunut taivaiden välistä
tähän synkkään hämärään.
Repinyt siipeni tuulissa,
jotka vetivät ikävään.
En jaksanut enää taistella
vastaan tuulta tempovaa.
En halunnut voimiani tuhlata
rakkauteen yksin hehkuvaan.
Siksi syöksyin syliin tunturin
ja luotin sen vastaavan.
Minä putosin rinteille hämärän
ja tunsin kaiken murtuvan.
Mutta tunturin tumma syli
minut vain uneen tuuditti,
ja sisartenssa kanssa
lopulta laulullaan uudisti.
Nyt kohoan jälleen korkeuksiin
kanssa sinun laulusi,
ja huudan tempovaan tuuleen
ikuisen voimani:
Et murskannutkaan
minua,
"armaani"!
pimeän hetkeni lepäsin,
sen samettisessa sylissä
uudet voimani herätin.
Olin tippunut taivaiden välistä
tähän synkkään hämärään.
Repinyt siipeni tuulissa,
jotka vetivät ikävään.
En jaksanut enää taistella
vastaan tuulta tempovaa.
En halunnut voimiani tuhlata
rakkauteen yksin hehkuvaan.
Siksi syöksyin syliin tunturin
ja luotin sen vastaavan.
Minä putosin rinteille hämärän
ja tunsin kaiken murtuvan.
Mutta tunturin tumma syli
minut vain uneen tuuditti,
ja sisartenssa kanssa
lopulta laulullaan uudisti.
Nyt kohoan jälleen korkeuksiin
kanssa sinun laulusi,
ja huudan tempovaan tuuleen
ikuisen voimani:
Et murskannutkaan
minua,
"armaani"!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit