Ajan paino

Runoilija KiiaPapaya

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 4.10.2018
Viimeksi paikalla: 17.9.2021 19:25

Asuinpaikka: Jyväskylä
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kirjoittaminen on aina ollut minulle
ulostie umpikujasta, tapa käsitellä asoita.
Tämä varmastikkin syynä siihen,
miksi kaappieni perukoilta löytyy tuhansittain tekstejä,
joista satoja en ole kirjoittamisen jälkeen edes lukenut.

Enkä tiedä tulenko lukemaan niitä koskaan,
osa maalaa niin synkkää kuvaa, muistoja,
joita en välttämättä halua nähdä enää.

Ehkä tuikkaan ne vaan tuleen,
muuttaisiko se samalla tapahtuneen tapahtumattomaksi?

Niin paljon, laitan sieluani sanoihin..

Nyt uskallan jakaa jokusen teille.
Arvostan sydämmestäni jokaista kommenttia,
ruusut ja risut kaikki on tervetulleita. <3
 
En oikeastaan enää halua mitään,
haluaisin vaan jäädä pakoon
Unohtua tänne unholaan,
antaa sumun jäädä silmiin

Elää litteässä maailmassa
minne voi oman pienen kuplan rakentaa
Antaa tuulen viedä mennessään
nauttien vain kyydistä

En jaksa etsiä enää
tai edes löytää 
Haluan vain kellua paikallaan
jäädä vellomaan pohjattomaan

Otan viisarit pois kellosta
ja jään tuijottamaan tyhjää taulua,
jolla ennen oli niin paljon merkitystä

 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tykkäsin etenkin viimeisestä säkeestä. Hieno. ☺
Todella hieno runo pysähtymisestä :)
Mielenkiintoisia ajatuksia runossasi. Kiitos runoilijalla!
Hienoa kerrontaa, itselleinkin osaksi tutuksi tullutta. Tyylikäs runo.
 

Käyttäjän kaikki runot