Suot kaikista syvimmät,
Ja kun löydän sun järven meen uimaan,
kolkat kaukaisimmat.
Monesti jää koluamatta.
Monesti jää koluamatta.
Nuo kauniit lehdot,
sitäkin upeammat tummat väreilevät järvet.
Meren ranta aaltoineen.
Ulappa joka välkehtii heijastaen taivaan sineä,
toivoa, aurinkoa.
Tutkimatta,
koska jalat uppoo koko ajan syvemälle suohon
ja matka on niin pitkä.
Lehdoissa tukiaisii
ja järven rannalla ryteikkö.
Vaik pinta ois juroo ja hiekka liian kuumaa
on kaikki mitä mä nään, sen arvosta.
Nään sen meren syvällä sun silmissä.
Haluun löytää sun suon ja vajoo sinne.
Eksyy suhun ja tuntee sun tuulen viuhuten mun ympärillä.
Ja kun löydän sun järven meen uimaan,
sukellan...
enkä nouse enää pintaan.
enkä nouse enää pintaan.
Teen sun pohjaan kodin,
rakennan sinne mun maailman.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit