Valo, jota kannan

Runoilija KiiaPapaya

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 4.10.2018
Viimeksi paikalla: 17.9.2021 19:25

Asuinpaikka: Jyväskylä
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kirjoittaminen on aina ollut minulle
ulostie umpikujasta, tapa käsitellä asoita.
Tämä varmastikkin syynä siihen,
miksi kaappieni perukoilta löytyy tuhansittain tekstejä,
joista satoja en ole kirjoittamisen jälkeen edes lukenut.

Enkä tiedä tulenko lukemaan niitä koskaan,
osa maalaa niin synkkää kuvaa, muistoja,
joita en välttämättä halua nähdä enää.

Ehkä tuikkaan ne vaan tuleen,
muuttaisiko se samalla tapahtuneen tapahtumattomaksi?

Niin paljon, laitan sieluani sanoihin..

Nyt uskallan jakaa jokusen teille.
Arvostan sydämmestäni jokaista kommenttia,
ruusut ja risut kaikki on tervetulleita. <3
 
Jostain kumman syystä
haluat luokseni
vaikka olen huonoimmillani

Äkkäilen ja tuohdun,
en voi sille mitään...

Palaat jälleen luokseni
vaikka pyysin menemään pois

En haluaisi,
että näet minut tälläisena

Pidät minua hyvänä
ja pakahdun

Korvissani,
kuulen kun joku muuri sortuu

Siitä on kauan,
kun askel on ollut niin hennon kepeä,
että lähes lentäen kuljen katuja
Sitä sisäistä riemua,
kun on pelkkää iloa ja valoa

Pelkkä varjoisa peilikuva siitä
olen ollut
Ansaitset parempaa

Seuraavan muurin
aion itse sortaa,
jotta voin näyttää sinulle valon,
jota kannan mukanani












 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa kerrontaa, jokainen meistä kantaa pientä valoa <3
Kiitos Star. :)
Ilmaiseva
antaa ymmärrystä ja huomaavaisuutta
Kiitos kommentistasi miesvaalea. 
Upea teos, kaunis ja koskettava.
Kiitos Anatta. :)
Kuinka samaistuttava. Sai aikaan kehollisia aaltoja. :D
 

Käyttäjän kaikki runot