Sammaleen keinuttamaa

Kirjoittaminen on aina ollut minulle
ulostie umpikujasta, tapa käsitellä asoita.
Tämä varmastikkin syynä siihen,
miksi kaappieni perukoilta löytyy tuhansittain tekstejä,
joista satoja en ole kirjoittamisen jälkeen edes lukenut.

Enkä tiedä tulenko lukemaan niitä koskaan,
osa maalaa niin synkkää kuvaa, muistoja,
joita en välttämättä halua nähdä enää.

Ehkä tuikkaan ne vaan tuleen,
muuttaisiko se samalla tapahtuneen tapahtumattomaksi?

Niin paljon, laitan sieluani sanoihin..

Nyt uskallan jakaa jokusen teille.
Arvostan sydämmestäni jokaista kommenttia,
ruusut ja risut kaikki on tervetulleita. <3