Tikitys

Runoilija KiiaPapaya

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 4.10.2018
Viimeksi paikalla: 17.9.2021 19:25

Asuinpaikka: Jyväskylä
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kirjoittaminen on aina ollut minulle
ulostie umpikujasta, tapa käsitellä asoita.
Tämä varmastikkin syynä siihen,
miksi kaappieni perukoilta löytyy tuhansittain tekstejä,
joista satoja en ole kirjoittamisen jälkeen edes lukenut.

Enkä tiedä tulenko lukemaan niitä koskaan,
osa maalaa niin synkkää kuvaa, muistoja,
joita en välttämättä halua nähdä enää.

Ehkä tuikkaan ne vaan tuleen,
muuttaisiko se samalla tapahtuneen tapahtumattomaksi?

Niin paljon, laitan sieluani sanoihin..

Nyt uskallan jakaa jokusen teille.
Arvostan sydämmestäni jokaista kommenttia,
ruusut ja risut kaikki on tervetulleita. <3
 
Kello tikittää.. Paikallaan. 
Se yrittää väkisin eteenpäin, 
mutta patterit on loppu. 
Ei se pääse. 
 
Pakottava tarve jatkaa, 
mennä eteenpäin. 
Jalat kuitenkin niin raskaat 
ja saappaatkin täynnä mutaa.
 
Linnut laulaa niin kauniisti 
ja tunnen vaan jotain niin tyhjää. 
 
Hengitän, 
mutta tuntuu ettei täällä ole happea.

Se meni kaikki, hupshei vaa. 
Peura ajovaloissa, häikäsee huolella. 
Suolaa silmissä
eikä pyyhkimii tai pesuainetta
millä putsata. 
 
Voi mennä nukkumaan unohtaen. 
Hellästi sameuteen vajoten, 
mutta ne aamut. 
 
Tumma sameus
kiristää nyöriään. 
Tarkoituksena muovata uhristaan
jotain täysin muuta. 
 
Rakkaus on ikuista, 
mutta osa mua
tuntuu kun ois pois. 
Pois kaukana, 
mutta silti aina mukana. 
 
En päästä sua, 
en luovu susta mun sielullain. 
Sydän kantaa sua, 
lopun jälkeen äärettömiin. 
 
Hyvästejä en jätä, sanon vaan nähdään taas. 

Nähdään ikuisesti,
rakkaani.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskaan ei kannata sanoa hyvästi, silloin voi käydä pahasti <3
Ei voi, eikä tarvitse. <3
 

Käyttäjän kaikki runot