Tänne sitä viiniä

Olen ollut hiljaa jo pitkään
En tiedä mistä aloittaisin
Miten sanoihin koristaisin
Ja totta puhuakseni,
en tiedä helpottaisko tää sitkään

Kun ei tää ole
ihan tavallinen paha olo
Tää on Liisa Ihmemaan
painajaisversion jäniksen kolo
Kuka sanoi että herkkyys on hyvästä?
Se ei tiennyt mitä on
kavuta montusta näin syvästä

Herään yöllä huutoon
Ai se olinkin minä
Hikisenä tärisen,
kuin syksyn viimeinen vaahteranlehti värisen
Jotain tälläkin sekoilulla häiritsen
Ihan hyvin tiedän sen

Kaatakaa tänne nyt sitä viiniä
jos hetken kaikki olis vaan fiiniä
Maalaan huuliin punasta
yritän vaan olla hyppäämättä liikkuvasta junasta
Ja tää on kaikki nyt tässä
Heitä mulle jostain hihaan vielä yks ässä

Ja mikään ei kaada minua