Tupakkiaskiin kirjoitettu

Viimein minä olen lakannut odottamasta.

Lakaissut haaveet matonalle,
aivan kuten ne muistot
sinusta ja minusta.
(jokin aika sitten käytin vielä sanamuotoa me)

Enkä minä enää jaksa lukea jokaisen
valkean volvon rekisterikilpiä
siinä toivossa että se sattuisit olemaan sinä
joka ajaa iltaisin kotikulmillani.

​
Kuinka hölmöä olikaan säilyttää
kaikki ne huurteiseen peiliin piirretyt
sydämet ja salaa toivoa että sinun sormen jälkesi
löytyisivät yhä ovisummeriltani.

 

Mutta enää, en jaksa muistaa
edes puhelinnumerosi viimeistä numeroa
tai sitä, miltä ihosi oikeasti tuoksui.
 

Silti minulla on yhä ihollani polku
sinun kosketuksestasi.

Sekä se tupakka-aski
jonka kylkeen kirjoitit
ne kolme kliseisintä sanaa.