Pyörremyrskyt ovat tänään poissa

Aamulla,
nouseva valo sokaisi hetkestä heränneet silmäni
Parvekkeellani,
aurinko ja kuu tuntuvat samalta

Katupölyn piirtämät askeleet katoavat
ja ikkunani ikuisuudessa loistava lautanen
koristeli itsensä mustin helmin

Jos aikani olisi lähteä,
kadota pitsivirkkaustodellisuuteen
Silloin tahtoisin jonkun ripottelevan tuhkani metsään,
jotta voisin jatkaa runoiluani sananjalkojen varsissa

Kuvina minä eläväksi jäisin
Mutta runoilleni riittäisi ihosi
Eikä elämäni ole koskaan ikuista

Ystävällesi, minulla on lampaanjalka
takataskussani
Sinulle, saisinko tarjota lasillisen punaviiniä?