Arkku oli musta, seetripuinen
sinun silmäsi kaiverrettu kanteen
sisäpuolelle
lempeämpinä kuin milloinkaan
Maan alla ovat aistini kuolleet
satava raskas lumi muuttaa tuoksuvan mullan
harmaaksi
ja painaa keuhkoni vähitellen kokoon
tiivis maa väräjää ympärilläni
vain itkunsekaisen äänesi voimasta
itsetuhoisen
Enkä voi antaa sinun tuhota itseäsi
läsnäolemattomuudellani
hiipuneen ruumiinlämpöni tyhjällä
odotuksella
Läpi sakean surusateen sinä juokset
kaivattuni
yksinäisyyden päättäväiset kädet hyväilevät
kuristaen
maan alta kuulen
hiipuvan falsettisi värisevän
kun katossa silmäsi aukeavat
vuodattaen huulilleni
raudankarvaisen kyyneleen
Selite:
as snow falls on desert sky
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
