huutavat ovien takana
lausumattomat sanat
siltojen alla kosketukset
ja tämä kaupunki
pimeyden sylissä,
linnut kellotornissa
ihmisen hymystä, kyyneleestä
kertovat
kumahtaa kerran, kaksi
painava rauta
jos ovesi vielä avaat
kertooko hän elämäsi kauniimmaksi
kosketuksestaan ihminen
olevasi muistat
kietoudu, sulaudu
pimeyttä raota,
neljänneksen jälkeen
täynnä on aika
lentävät
sisään, ulos
ihmisen sukupolvet
kiiltävillä silmillään
ihmettelevät
pienet, suuret katsojat
ymmärsivätkö
osasivatko rakastaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno, kulmikkaan pyöreä, syvä hyvä tunnelmallinen runo!
Puhutteleva on tämä tarkoitusta ruotiva, herätteleväkin, partesi. Kerrassaan hieno työstö...
Tämä runosi koskettaa todella syvältä.
Todella mielenkiintoinen, kaunista kieltä ja aavemaista tunnelmaa, tulkinnanvaraa, hienoa ^^
Mykistävää tekstiä.
Todella kaunis runo.
Sivut