Uni

Olemme
työkaverini kotona.
Asumme siellä kolmistaan,
pienessä kaksiossa.

Tulet aivan liki.
Ilmeesi on surullinen.
Kosketat poskeani
vain hipaisten.

Kerrot tunteistasi,
halusta mennä.
Aivoni jyskyttävät
kiperää sanomaa:
" lähdet ikuisiksi ajoiksi!"

Suutelet vielä
kevyesti.
Kaverillisesti.

Nouset,
sanot hakevasi tavarasi myöhemmin.
Minä vain tuijotan.
En pysty tekemään mitään.

Kun häviät ovesta,
ryntään ikkunaan.
Hetken vielä
näen selkäsi,
kun loittonet
kumarassa
pois.

Kyyneleet täyttävät
silmäni.

Maailmani on tuhoutunut.