Turvallisuus vaan hymyilee ja halaa.

Viime aikoina sitä on tullu mietittyä onnellisuutta enemmän kuin yleensä. Mistä se koostuu, mikä tekee onnelliseks yms.
Joinain päivinä en tiiä mitä se on.
Joku kummitus jossain.
Ei mun elämässä ainakaan.

Joku viisas joskus sanoi, että on onnellinen parisuhteestaan joka ikinen päivä, muttei joka ikinen hetki.

Mutta mitä sitten kun ei ole onnellinen edes joka viikko, edes jokainen kuukausi?
Mitä jos ei ole ollut onnellinen moniin kuukausiin, mutta jää junnaamaan paikalleen koska se tuntuu turvalliselta, ja pelkää jotain muuta sen ulkopuolella.
Mitä jos, sitä aina kysyy itseltään.
Mutta jää koska vastausta ei ole.

Jouluaattona kysyin taas itseltäni, mitä jos.
Katsoin viereeni, siinä se turvallisuus oli ja hymyili mulle.
Mä tekohymyilen takas.
Sisällä tuntuu tyhjältä.
Se sanoo että rakastaa,
mä sanon mäkin sua.
Tuntuu tyhjältä.

Mikä se aukko on, mikä aiheuttaa mitä jos-kysymyksen?
Sitä taas jää, koska ei ole muutakaan vastausta.

Joinain päivinä sitä haastaa riitaa, että jos se Turvallisuus lähtisi. Mutta siinä se olla möllöttää ja hymyilee silti.
Musta tuntuu oudolta,
yöunet vaihtuneet silmien räpyttelyksi ja syöminen vaihtunut pakolliseksi, kun ei jaksa kuunnella omaa kehoaan.
Siinä se Turvallisuus silti nukkuu ja halaa öisin.
Mulla on paha olo.