Mitä jos

Mä oon viime aikoina havahtunut miettimaan menneisyyttä.
Ja erilaista tulevaisuutta.
Mitä jos en olisi eronnut ensirakkaudestani,
millaista elämä olisi nykyään?
Välittäisikö HÄN minusta
olisinko onnellinen?
Mitä jos olisimme vielä yrittäneet?

Mitä jos, kysymys kaivertaa.

Mulla on kaikki hyvin, asun ihanan miehen kanssa yhdessä ja olen kihloissa.
Mutta silti, mitä jos kummittelee.
Jopa tulevaisuutta.
Mitä jos, mies ei viekään jalkoja alta.
Mitä jos, joku muu vie multa jalat alta.
Mitä jos, epävarmuus ei koskaan lopu.

Oon viime aikoina kaivannut ihastumisen tunnetta.
Sitä kun kaikki on uutta ja ihanaa.
Olen vahingossa huomannut ajattelevani
joitain miehen ystäviä enemmän kuin ystävinä.
Ja iloinnut siitä että on uutta juteltavaa.
Kaipaan sitä ihanaa tunnetta.
Sitten iskee epätoivo ja omatunto.
En saa ajatella näin.
Mitä jos se ei koskaan lopu?
Mitä jos joskus en pystykään lopettamaan?

Mitä jos-kysymys on liikaa mielessäni.
Joka päivä.

Mutta...

Mitä jos etenen suhteessa avomieheni kanssa ja menen naimisiin,

ja ajattelen silti

Mitä jos?