kauan katselin kauas
liikaa litistyin liki
välissä kokonaisia osatotuuksia
joita vaiti lausuin ääneen
kuuluin kuuroille korville
kieroon kasvaneille poluille
jotka johtivat suoraan sinne
missä vääränään kasvoivat sammalta
minne vierivät väistivät reiteiltään
missä kukaan ei tuntenut eilistään
missä huominen heikkeni ennestään
ilkkui riettaita ihan vain ilkeyttään
minä kasvoin kaarnassa kelojen
luovin lomassa lahojen latojen
yksin huutaen keskellä torien
viereen rannalle heitetyin valaiden
kuka ennustaa liikkeitä aaltojen
joita samoaa mielensä aavojen
kelle ruumiinsa kukkulat lahoavat
kelle avata arkkunsa, Pandora?
kuulun kerroksiin vehreisiin
planktonivesiin
kuulun korpeen
ja kaamokseen
syvihin vesiin
Selite:
Sydänsuruissa kirjoittaa itselleen tuntemattomalla tavalla.
Muistiin tämäkin tänne- odottamaan valoisampia aikoja :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi