Avanti

muitan hikisenä kesänä hiekankarkeat lakanat

kätesi käsissäni taas makaavat

sua rakastan

sen tiesit jo ennen kuin todin sen kertoa,
tunteet kerralla suoraksi selkoa,
rakkaus sattuvan väkevää pelkoa

arki ei taitu se janaksi oikenee,
kun meet taas päiviksi poikineen

tää tunteenpalo
mun ikioma yövalo
asema viimeinen
kotitalo

mä haluun uusinnankin jälkeen vielä re-runin