Unen lahjoja käärivät kartonkiin,
ovat herkkuja hattaramaiden,
katsoo, kimmeltää alla ne laineiden
kurottaa, muttei löydä, ei lainen
Katsoo kantojen alle ja kilvan saa
valot katujen öitäni jahtaa,
ottaa yön ja ottaa viel toisenkin,
nuorta tervettä kauraa se lahtaa
Alta ripsien kuutamo lohduttaa
yksin ole, et ainoaa lasta,
joka katsella kiuasta palavaa saa
oottaa vieressä yöllä taas vasta
Vihtoo selästä sielulta sijan sen,
jossa levätä ehtisi hetken,
ottaa yön, ottaa kohta myös päivänkin,
tietä kartta ei tunne tän retken
Laskee tunteja, viikkoja, aika ei saa
enää hahmoa muotoa laisin,
annan päivän, annan viel toisenkin,
jos vain silmäni ummistaa saisin.
Selite:
Öitä kestäneen unettomuuden jälkeen, syntyi tämä aamuyön tunteina ja kovin turhautuneena.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
