Tarpeellista Tavaraa
Tämä on hyvin mielenkiintoista,
mietin ja katselen avainta kädessäni.
Siivotessani keittiönkaappia sen löysin,
tämän avaimen,
jota en edes tiennyt kadottaneeni.
Luojani yksin tietää,
kuinka paljon sitä sellaista onkaan:
mitä olen kadottanut.
Enkä edes kadottaneeni tiedä.
Toivottavasti avain
ei kovin paljon ala miettiä olemassa olemisensa tarkoitusta.
Sillä onko mitään niin turhaa tai tarpeetonta, kuin avain jolla ei ole lukkoa johon se sopisi.
Masentuu vielä, raukka parka.
Niin.
Jospa sovitaan nyt
sillä tavalla,
että kumpikaan meistä,
ei kerro sille mitään.
Ja minä laitan nyt tämän avaimen takaisin,
paraatipaikalle,
keittiön kaappiin.
Odottamaan sitä päivää,
että huomaan kadottaneeni sen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit