Junan ikkunan taakse
piirtyvät härmän peittämät pellot
Joki virtaa kovana ja kylmänä sillan
alla
Talvi ottaa ensimmäisiä haparoivia
askeleitaan
Siinä hetkessä minä olen levollinen
käsittämättömän kaukana
kotoa
Jokin nyrjähtää sijoiltaan
oikealle paikalleen
Maisema ulkona on karu ja kaunis
tuuli pieksee tummia kuusia
Sinun sanasi soivat hiljakseen
mielessäni
mietin ymmärrätkö lainkaan itse
sitä kuinka viisas sinä olet
Vakavat silmät
jotka nauravat helposti
niiden takana suurempi mies mitä itse
ymmärtää
Niitä maisemia
joissa on lupa käydä
vaan ei antaa sydämensä juurtua
Junan ikkunat itkevät
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
