Nimetön
Hän nukkuu kunnes unet loppuvat
kaikki lannistetut muistot
silmäluomien alla huolten hämärä
älä! muistoilla viiltäminen sattuu
Kasvoille tihkuva valo
kutsuu unen läpi
kuiskii ettei häntä enää ole
Yöt kaivertavat uurteita kasvoihin
painajaiset ulottuvat syvälle
valkoisiin seiniin
huolehtivien käsien hajuun
Uskallus kohdata maailman peilikuva
vangita taivas kämmeniin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upeaa tekstiä.
upea, varsinkin tuo viimeinen rivi..!