isoäidin sekalainen reseptiloota - 20

Ihanuuksien ihanuus
Melekeen jämerä 💖

kannattahan sitä suunnitella ja laittaa keväässä sisälle itämään

Runoilija tuo taitava
sanoja piti taskuissa
itämään tavut laittoi
lukijalle sadon taittoi
Ohjeet taisi itse kirjoittaa
päästään muille virvoittaa
Laaristaan ei lopu voimaa
tulevaa kun tulee soimaan
... Kiitos Runoilija!

Tulipa tästä heti mieleen oma viime kesänä kokeiltu kukkaniityn istutus. Oli niin mukava ilmestys että lisää tulee 🙂 tulipa tässä kesä mieleen näin joulun keskellä🌞🌻🌼🌸🌾

Tässä taikuudessa kaikuu haikeus, vaikeus elämään isoäidin osalta. Ikään kuin oltaisiin tultu kulmaan, pulmaan mikä on erityisen haasteellinen. Asenne tuo parempi piirun, hiirun ei ensinkään, joten tästäkin isoäiti aikoo selviytyä. Ja miten tässä kaikessa tapahtuu, hullaantuu ja innostuu, suu kääntyy lempeyteen, avaruuteen leijailevat ne epätoivon hiput, tiputtaa sieltä niitä ei enää kannata. Kulkee kokonaisuus, omaleimaisuus ja onnellisuuskin lopulta kohti, pohti isoäiti. Pitää vaan malttaa odottaa, vartoa, kertoa voi vasta sitten kakille. Isoäiti ei sulje pois mitään elämästä, kun hän on päättänyt saada jotain - hän saa sen. Hän on voittaja, olympiatason menestyjä, loihtija joka lumoaa, kuulaskatseinen ja valovoimainen. Jotenkin tässäkin hän pienen kangistuksen tuntiessa jättää lamaantumatta, mattakuvan sijaan tämä kuvaus on kirkas. Loppua kohti tämän kauniin runon kielikuvat vaan nousevat, kuin aurinko, kuin mikä tahansa, millä voi elämän saada hehkumaan, maan.