Minä ehdin nähdä hänet
siinä peltiromun keskellä
juuri kun
valot vaihtuivat
verenpunaiseksi
Ja joku huusi
Hyvä Luoja
auttakaa
joku
Se en voinut olla minä
sillä minä näin
miten avautuneen rintakehän alla
sykki vielä
Jokainen särkemäni sydän
omanikin
Siinä kadulla
Minä näin
miten ikuisuus välähti
hetken
hänen silmissään
Ja aika lakkasi olemasta
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettava, surullinen runo...hyvin kirjoitettu
Koskettava hieno runosi!!
Runon kuvaama hätä ja kauhistus tarttuu lukijaan, kuin auringon lämmittämä pihka, vihreistä kävyistä poimijan sormiin.
Runo tuo tapahtuman, käsin kosketeltavasti lukijan eteen.
Oikein hyvä runo.
Pysäyttävä ja järkyttävyydestä huolimatta kaunis runo. Tunteita ravistava hauras tunnelma. Taitavasti kirjoitettu tiivis runo. Pidän.
Hyvin koskettava kuvaus, pysähdytti.
miten toimisin ite
jos tällaiseen tilanteeseen joutuisin
Se on varmasti järkyttävä ja surullinen näky.
Riipaiseva runo.
Taidokkani ja herkin
vedoin tilannekuvaus
kun ikuisuus laskee
kätensä
Värisyttävän hieno! jotenkin vain niin todellinen.
Jäykistyn kauhusta tätä lukiessani, vaikka ei suinkaan pitäisi hyytyä oikeassa tilanteessa. Auttaneeko tämä sydämien särkyessä?
Voih... Surullinen on tämä...
Paino lisääntyi olkapäillä, huikean hienosti kirjoitettu
Olisin shokissa jos kohdalleni tulisi.
Sivut