Merestä minä olen kirjoittanut aina
laivaväylien sulavesistä
ja ikävästä
Kun äänet sulautuvat sumuun
tammikuisena yönä
Ja ruosteessa asuu mennyt aika
- - -
Satamanosturi nyökkää kuulle
ne laskevat päiviä
Kierron päässä lokkien huudot
- - -
Jää tiukentaa otettaan vielä
se risahtelee laiturin alla
mahtailee betonille
Haastaa meren
- - -
Minun mereni
minun kaunis mereni
Kestää vielä vähän aikaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, hieno runo.
Upeaa
Meri on välillä voimakas ja pelottava myrskyineen, mutta se kiehtoo...
myös tälläistä sisämaan asukkia. :)
Ja se suolainen meriveden Tuoksu! Aaah!
Tämä on taas tosi hyvä runo, pohtiessaan menneitä, taakse jääneitä hetkiä.
Tuo ruostelause on hienosti oivallettu, se asia on juuri noin.
Hyvin tämä lukijaa kuljettelee ja jää senkuin mahtailee. Kylmä on kova kaveri, mutta kunhan kevät kulkee paikalle ja antaa taivaan itkeä, kutsuu tuulen tupaan, niin eiköhän ala jään voima murtumaan, kun aurinko vielä kääntää säteilevän
katseensa merelle.
Hyvä runo.
Jäitä tulee ja menee mutta meri on ikuinen.Kaunis runo.
Kiehtovaa ilmaisua,kuten meri,pidän.
Meri kestää ikuisuuksiin, voittaa betonin. Ihmiset ja lokit syntyvät ja kuolevat, mutta meri elää. Elää minussa niin kauan kuin minä aistin suolan maun. Hienoa tekstiä runossasi.
Runossa on tuntu ajaton. Sanatasidetta parhaimmillaan.
Kaunis, hyvä runo
*huokaa ihastuneena katsellen mertasi kaukoputkella*
Runo toi ikävän ja kaipauksen kesään ja vapaille aalloille. Ihastuttavaa kuvaa elementistä ja paljosta siihen liittyvästä jota rakastan. Hieno, ajatuksellinen runo.
Upeaa kerrontaa
Koskettavan kaihoisaa odotusta... Tämä menee kyllä suosikkeihini! Kiitos! :)
hyvä :)
Teksti, jota voi lukea lukemattomia kertoja ja joka kerralla eri kannalta. Upeaa!
Sivut