Vielä matkaa

repivää rakkauttasi
ääneni käheäksi rukoilen

kuumalle rantakivelle
heinäkuun seisahtuneeseen hedelmällisyyteen
paljaana makaamaan

ja kaikkea
tässä maailmassa ja niissä muissakin,
häpeilemättömästi avukseni huudan

sitäkin, mihin minulla
lupaa ja oikeutta ei ole

ja turhuutemme rovion viimeiseen hehkuun
sydänvereni kaadan, ontuvia peitetarinoitamme kannattelevat kullatut sanat kielellesi katkon

sydämet sydämeksi
ihot ihoksi
totuudet totuudeksi

ja asuisi rakkautemme siellä
missä sen olla pitäisi

kaislikossa kesäaamuna

ahvenen selkäevien sulavassa ilossa,
alastomuuden aurinkojen
lämmittämällä kivellä

kesään
on vielä matkaa