Kun sinua väsyttää

kun yöllä itket
surustasi jäisen vuoren

herätän sinulle aamun henkäyksen
vuoresi sulattamaan

kun siipeesi haava
valheista viiltävistä

kutsun tuhat sinistä perhosta
kantamaan sinut kirjokuvien taakse

vapisevien väärämielisten pariin
opetan sinut rakastamaan heitäkin,
heikkouteensa hautautuneita
ja heidät sinua

ja kun jumalaltasi loppuu voimat
lähetän hänelle pienimmän peipposen
sen siipirikon iloisen
uurteitaan nostattamaan

ja kun sinua väsyttää
sanon nuku vain

himmennän auringon
kultaisiksi kaihtimiksi

laulan lapsuutesi laulun
muistelen sinulle kauneimman muistosi
petaan paikan uudelle unelmalle

nukun vierelläsi