sana jota ei hänelle sanottu
kosketus joka ei häntä tavoittanut
katse jota ei häneen luotu
kuiskaan sanatttomuuden korvaasi
sormenpäistäsi sinfonia iholleni
katseissa ikuinen tuli
kauneus lentää hetkeksi viereen
lepuuttaa väsyneitä siipiään
ei ehdi kauan kertoa matkoistaan
ripaus rakastavaisten iholta
kulaus katharsiksesta
ja jatkaa sitten evankeliointiaan niille jotka
eivät koskaan ole kuulleet Siitä
lupaan sille etten koskaan soimaa ilkeintä
ja suren maailman elämätöntä kauneutta yhdessä kauneuden kanssa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kauneus kaikenlainen
kauneutta kaiketi vainen
ja ilkeys vähäinenkin
-usein kokea saa senkin
Välttämättä välittämättä
olemassaolosta ollenkaan
vannomatta valittamatta
osaisimmeko ollakaan..?
Moniamonia tulkintoja päässäni tälle, en tiedä ymmärsinkö kuitenkaan mutta pidin.
Syvällinen koskettava runo kauneudesta, jonka helposti kiireissämme jätämme kokematta..
Sivut