versojen seassa puu satavuotinen
ilonsa liian kevyt
kosmiseksi riemuksi taivaille
surunsa virtaukset liian syvät
pehmeitä varpaita kastaa
löytää potkitut kivet
polut umpeen kasvaneet
kirjoittaa kivikirjan
raivaa sieluille silkkitien
aamuisin antaa oppi-isän pitkään levätä
lähtee hiljaa
juoksee
huutaa
hyppelee
ihmislasten kanssa
kauriin lapsi
kun herää vanha herra
istahtaa polun päähän
odottaa
odottaa sinet ja kajot
taivaanrannassa lasiset sielut
käsissään
hakut linnun luiset
lohkaista kivikirja
pullopostia kuivuneilta meriltä
kyyhkyset viimeisen taistelun jälkeen
hymyilee poika vanha sielu
en minä ollutkaan yksin
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi