elipä kerran
Anima ja Animus
toisin sanoen
alati kaikkialla
meidän maailmassamme
helmat heiluen
hietikolla loikkivat
odotellen vain
auringon taas laskevan
suoden heidän levätä
yön viileydessä
lämmittävät toisiaan
aamunkoitteeseen
jolloin hiekka alkaa taas
polttaa jalkojen alla...
kukaan ei tiedä
kumpi tuli ennemmin
tiedostamaan sen
milloin musiikki loppuu
-vai loppuuko milloinkaan...
Selite:
http://www.youtube.com/watch?v=XyXmbafm0Po
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvin kirjoitit tuon modernin mielen ja hengen yhteisen tanssin runoksi
Mielenkiintoinen... usein kun kaikki miettivät milloin rakkaus alkoi ja loppui, niin tämä keskittyy olelliseen... =)
Aurinko tanssii niin ilkikurisesti hienossa runossasi.
Sivut