mä miksi murehtisin
vain rakkauden tähden
minne asti ehtisin
jumalisuuden nähden
elämääni seuraavaa
kai ohjas jokin vietti
tunnolleen vapahtajaa
lie vaivoihinsa mietti
anteeksi voinen antaa
toisten voimattomuuden
mutt' itse saan ma kantaa
ansaitsemain osuuden
iloitse puolestani
mä ellen itse huomaa
maisesta huolestani
on kaikki Luojan luomaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on UPEA runo !
Sivut