suottako surisin

mä miksi murehtisin

vain rakkauden tähden

minne asti ehtisin

jumalisuuden nähden

elämääni seuraavaa

kai ohjas jokin vietti

tunnolleen vapahtajaa

lie vaivoihinsa mietti

anteeksi voinen antaa

toisten voimattomuuden

mutt' itse saan ma kantaa

ansaitsemain osuuden

iloitse puolestani

mä ellen itse huomaa

maisesta huolestani

on kaikki Luojan luomaa