ei syksy ole hiljainen
sillä jos kuuntelet tarkkaan
voit kuulla kuinka se kehrää
satojen oksien nöyrtyessä
ja heinänkorsien taipuessa tuuleen
en ole sanaton minäkään
vaikka et näe huulieni liikkuvan
sanat pyöristyvät muotoutuakseen
ja putoilevat viimein
lumenvalkealle arkille pisteinä, pilkkuinakin
jos muutun
rakkaudettomuudessani meduusaksi
en käytä valtaani väärin
vaan haluan silittää kasvoillesi rauhan
suudella silmiisi
tiedäthän …
Selite:
Joku katsoi röyhkeydessään voida viedä tämän runoni S24:n rakkausrunopalstalle suoraa kopioituna ! Vaikkakin se on sitaattien välissä, niin lainaus mikä lainaus.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi