Poikatyttö

Runoilija Kyyhkyslakka

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 30.1.2010
Viimeksi paikalla: 31.5.2020 0:15

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kaikki keinot sallittuja yksinäisyydessä. Kunhan kuuntelee, antaa tilaa toiselle ja ymmärtää yhteisyyden merkityksen.   
 

Kynttilät haudoilla,
                      elämän kohdatessa eletyn 
            marraskuun alussa.

Nainen hautakivestä kirjaimia -
                      puhdistaa patinaa kultauksesta
                                löytää niistä toivomansa nimen 

Käytävällä kulkeva mies katsoo hautakiven puhdistajaa 
                      tunnistaa kasvot, silmät, jopa nimen -
           muistaa tien reunassa lumessa istuvan poikatytön.    

           Pysähtyy - pysäyttää myös kuluvan ajan.

           Mies kohottaa käden tervehdykseen  
                     katsoo kysyvästi hautaa puhdistavan naisen silmiin -

Ei malta odottaa katseelleen vastausta, esittää kysymyksen             

           Tuula - oletko se sinä?  

Lapsuuden lumipallonheittäjä, poikatyttö 
           vielä aukeamaton ruusunnuppu
                                   
mustaan ulsteriin pukeutunut lierihattu täydessä kukassa äitinsä haudalla.    

Selite: 
Eläviä muistoja, mielikuvia, kaipuuta lapsuuden eläviin muistoihin - täysissä väreissä mustissa kehyksissä...
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavaa, hautausmaallakin voi yllättyä, monella tavalla <3
Kiitos palautteestasi. Runon nimikin vaihtui, kun ensivaikutelma nimen perusteella voi johtaa harhaan. Uutta ilmettä etsimässä runoilleni.
Onko niin, että tässä iässä tärkeimmät kohtaamiset tapahtuvat hautausmailla!?! Runosi kuvakertomus... tuo viimeinen rivi nosti elämän kuoleman vierelle. Hyvä niin!
Kirjoitin tuosta runosta monia versioita pyhäinpäivän matkan jälkeen. Siinä on monta ulottuvuutta.  Loppurivi on olemassa, jotta se sulkisi sytytetyn lampun.  Viimeine vieras sammuttaa lamput, on sanonta.  Kaikki maailmat ovat eläviä - omilla alustoillaan.  Orgaaninen ja epäorgaaninen ovat riittävän kaukaa katseltuina - vain yhden ja saman kokonaisuuden eri puolia. 
Totta! Loppupeleissä erillisyyttä ei ole.
Arkette,

Pakkohan se oli palata muistoja verestämään myös näille sivuille.  Lappeenrannan maakuntamuseon valokuvanäyttelyllä kenties oma osuutensa hautausmaalla käynnin kokemuksiin myös tänä vuonna.
Hienosti kerrottu kohtaaminen!
runosi avaa valintojen lipasta, suo mahdollisuuden pohtia merkityksiä, omia arvoja, muistojen askelia, eroja ja tapaamisia, tekee sen ihmiselle läheiseksi, tutuksi osaksi niin arkea kuin pyhien päivääkin
 
Ajan pysähtymisen miltei tuntee... Siihen itsekin pysähdyin. Kaunis tarina, pala hetkeksi pysähtynyttä eloa.
 

Käyttäjän kaikki runot