Kauan sitten syntynyt
pyriittikide kalliosta omaksi itsekseen lohjennut
Joku löytänyt, poiminut, kauppaan vienyt, ostajan itselleen löytänyt
nyt edustuskodissa rivitalon hyllyssä vieraiden ihmeteltävänä.
pikimmiten vain sykeröinen yläpinta silmään osuu -
ihailua, vuoropuhelua luonnon kauneuden kanssa.
Vasta kun katsoja pyriittilohkareen käteensä ottaa
tuntee painon, kääntää käsissään, katsoo kääntöpuolta
näkee luonnon sille mukaan antaman kauneuden.
Vasta silloin erottaa isojen kiteiden lohkopinnan kultaisen kiillon -
vierellä pyriittiä katsovan elämänkumppanin kaihoisan katseen,
uurteet otsalla, ryppyiset kädet, muistot sykeröiden syynnystä,
kasvusta, kehittymisestä, tulemisesta isovanhemmiksi, kaikki
taas yhdessä, toinen toistaan katsellen, ajan kulua ihmetellen,
kaikkien paikalla olevien jakama ajatus pyytää puheenvuoron
Ei kaikki kultaa, mikä kiiltää – voihan rikkikin kaunista olla
kuin ihmiselämä, jos jaksaa katsella sitä molemmilta puolilta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit