Pimeä katu
kaksi kulkijaa
täydellinen kahden kuljettava ympäristö
valkea erottuu puolellaan
musta pysyy näkymättömissä
musta ääntään korottaen valkealle -
tulisit tänne lähemmäksi, näkisit minut
kokisit läheisyyden, uuden elämän ihmeen
kummankaan ei sen jälkeen enää tarvitsisi yksin olla.
Valkea pysähtyy, katsoo kadun toiselle puolelle
ei kuitenkaan näe mitään toisella puolella
äsken kuullun äänen suunnasta
miettii hetken, tuntee sisällään oudon olon
huudahtaa vastakkaisen puolen suuntaan
Odota hetki, tulen sinne
Päivällä opettaisit harmaalle kulkemista
minä taas pimeällä kulkisin ensimmäisenä -
me kaikki kolme kulkisimme yhdessä
kädet käsistä pitäen
kummankaan ei tarvitse enää olla yksin
pelätä kumman harmaa erottaa ensin -
kunhan pikkukädet isommissa kiinni.
Selite:
Lapsuuden muistona päävärien oppimisesta ihmisten keskellä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit