Päivä oli
polttavan kuuma
hevosten kavioiden
iskeytyessä
kiviin
kipinät
sinkoilivat
Kuinka
pitkä matka
oli vielä
veden äärelle
nainen pyyhki
kasvojaan
miehen seuratessa häntä
Pieni lapsi sylissään
istui ratsailla nainen
Lapsen
kysyvät
silmät
edessään
Tähän maailmaan
tähän maahan
hänenkö oli
määrä syntyä
Hän tunsi
läheisyyden
tiesi
tämä on tarkoitus
aavikon lain
Ruokaa ja vettä
etsien päivät kulkivat
vain hämärä
antoi suojan ja rakkauden
Öisin kulki
kuu heidän yllään
loistaen valoa
heidän
tuskaisille
katseilleen
milloin oli
aika heidän
tuntea
hyvyys
veden
virtaavan
kosketuksen
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi