Hän katsoi uupuneena maahan
hän oli menettänyt voimansa
antaessaan ihmisille kaiken
hellyytensä
Hän ei jaksanut enempää
haluaisi rakkauden
kohdistuvan itseensä
Kauniin hyvän tunteen,
joka ottaisi ja keinuttaisi
hänen pahan olon
pois sydämestä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oikeassa olet. "akkuja" pitää ladatakin. Kauniin runon uupumuksesta loit.
Joskus rakastavakin sydän väsyy...
Kaunis ja herkkä runo.
Kaunis , ihmisläheinen ja ymmärtävä runo.
rakastavakin sydä joskus särkyy..
niin, joskus uupuu, auttajakin, sinä kerrot kauniin koskettavasti siitä, joskus odottaisi että edes hetken, joku pyynteettä rakastaisi, tekisi sitä hyvää mitä itse on toiselle tehnyt, kerrot herkällä ja kauniilla tavalla, väsymyksestä...
Hyväntahtoinen ja epäitsekäs sydän huomioi aina muut ennen itseään. On vaarana että omat tarpeet jäävät sivuun aina kantaessaan muiden suruja ja iloja itsessään. Runosi saa lukijan oikein toivomaan että tämä lämmin sydän saisi hoivaa, rakkautta, lohdutusta jota se itse on jakanut pyyteettömästi ilman kiitoksen odotusta muille... edes osan siitä. Upea runo väsyneestä sydämestä.
Haikea runo , kyllähän sitä rakkautta kaikki kaipaa...
Sivut