Kun kirjoitan nyt isälle,
sinne vuosien taa
muistan sinut
perheenpäänä,
joka huolehti
meistä, omalla tavallaan
Olit vihainen, väsynyt,
komensit olemaan hiljaa,
et jaksanut kuunnella
lasten leikkiä,
etkä naurua.
olit sellainen kuningas tavallasi,
kunnioitimme läsnäoloasi,
yritimme leikkiä hiljaa
kun olit kotona.
meidän aikamme tulisi
sitten myöhemmin,
olla vapaammin.
Muutaman vuoden päästä,
et enää jaksanut lähdit,
sinne , mistä ei tulla takaisin,
enkeli tuli hakemaan sinut eräänä
helmikuun yönä pois, täältä
elämastä niin nuorena, mutta
väsyneenä sydämeltasi.
isä rakas
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surullisen koskettava tämä runosi poismenneelle väsyneelle isällesi.
Koskettava runo ja kaunis. On hyvä että sulla on edes muistoja, näin Isänpäivänä..:)
niin surullista ja haikeaa on se että aika jolloin olisi ollut aikaa sitä ei isilläkään ollut, ymmärrän sanasi, kertomasi, koskettaen loppuun asti kirjoitat
Muistoissa isä on rakas. Kaunista.
Surullinen mutta valoisa muistoruno. <3
Hän elää sydämessäsi!
Sivut