kirjoitan
kirjettä nua
sinulle... i
paperi palaa s
p
o n
r a
o t
k s
s a
i k
sanani leijailevat a
luoksesi. . . . r
....•´¨*•.¸¸.**:*:*:*:.•*¨`•*-*;*::*;;;**
.....•´¨*•.¸*. * «•´¨*•.¸*. *
¨*•.¸* ;*;*Pikkuaurinko***
*.*.*. elämäni taivaalla* : *:*
*:*:* sinä ystävä ;*;*;*
*:*:*:*;`* *.¸¸.•
....•´¨*•.¸¸.* ¸.•*¨`•*
Värikästä syksyä!
ensin hämmästys epäusko torjunta ei noin voi olla sitten pikkuhiljaa hiipivää ymmärrystä ihmetyksen otsarypyt silisi ”ohoh olipas” ja läimäytys olalle ”että sinä jaksat antaa ihmisille itsestäsi - ihan sanaton...” jupinaa suupielestä mennessään
Kommentit
elämää ja äksöniä!
En tiedä syytä mutta runossasi tuoksuu kevät...
linnut ripotelleet siemenet,
kiitos heille ;) Kiitos aurinkoinen
palautteestasi!
sosialinen kommunikointi tapa
tahattomasti ja luonnostaan
Kiitos, kun jaksat runojani lukea, antaa
eväitä jatkaa, vaikka joskus tuntuu, että
sanat hukassa ja "tyhjä pää":)
Seireenis siel soi Sun
tositunnustukset annetaan!
Sanotaan, että jos kehuu, saaja ylpistyy,
Sehän olisi ihanaa, saada kehuja ihan
kasvoista kasvoihin...eikä niitä "jupinoita"!
Mutta onhan nekin kivoja, aina!
Ja tuntuu itsestäkin hyvältä, kuten sanot.
Lämmin kiitos, palautteesi on ihana :)
Sivut