se kallio
johon olin nojannut
kylmä harmaa
sammaloitunut
kuuntelija aina lähellä
ei kieltänyt itkuani
ei raivoa
ei sitä huutoa
kun romahdin siihen
sammaleiseen muurahaisten
polkuun kallioni viereen
se oli siinä lujana
ei sanonut –
mene ja ryhdistäydy
ja ole ihmisiksi
olispa sellainen
lämmin ystävä -
toivon
että olisi
Selite:
Ystävää ikävä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pidin paljon
Ihania ajatuksia runosi aikaan saa.
Sivut