keltaisen punaisia
leijuu ylleni
pihlaja luopuu...
syksyn tuulessa lentää
kauniit lehdet
minäkin luovutan…
kipeä sieluni itkee
karhean rungon turva
lohduttaa
väristen kiedon
huivin harteilleni
lehtien matto
pehmeänä askelteni alla
syksy antaa odottaa
kevään uutta
ehkä minullekin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää vaikuttaa minuun niin, että ikävän asian "luopumisen"
voi nähdä kauniina, vaikka se tuntuu haikealta,
kuitenkin kun sen ymmärtää, että se on elettävä ja mentävä eteenpäin,
niin sen saa rikkaaksi kokemukseksi.
Loppu on ihanan toiveikas ja antaa hyvän mielen.
uutta ??... tai uudelleen.
Ihanasti syksyllä jo kevään jotakin runo odottaa.
Sivut