Miten elämäni onkaan aamusta asti uuden oppimista kiehtovan jännittävää luovuuden valloilleen päästämistä innostumiseni saa sinut joskus hymähtämään - joko taas ja kun hyppelen pilvellä sinä vedät minut alas hellän huvittuneesti kunnes uusi oivallus jälleen välähtää sytyttäen aistini ehkä se juuri sai sinut rakastumaan minuun tuuliviiriin joka ilkamoiden viipottaa joka hetki uteliaana elämän tuulien hyväillessä silti ankkuroituna turvallisesti vierelläsi.
Selite:
Ja tänään...minnekäs suuntaan viipottaa ;D
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihanasti se kuvaa ihmisen mielen vilkkautta ja sen verbaalista ulostuloa sormien kautta, niiden juoksennellessa näppäimistöllä sinne tänne. Ajatuksen väliin pysähtyessä suunnan tarkisteluun,
mihin päin se olikaan matka tänään. Mutta ankkuriköyden kiristyessä suuntakin selviää...aiii..
mä olenkin paikallani...kuitenkin.
Ihana runo..kiitos!
Sivut