Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
kaksikymmentäkuusi vuotta
ja jäljet näkyvät yhä.
Minne menet Suomi,
kun halajat uraanikaivoksia
ja ydinvoimalahankkeita.
Riskejä, riskejä, riskejä,
ei kuolema ole leikki
ei säteily ole ilo.
ei suru ole kuollut,
se kulkee yhä
Ukrainan kansan rinnalla.
Minne menet Suomi,
millaiseen maailmaan
päästät lapsesi leikkimään.
© HH, 2012
Kommentit
Kysyvä, pohtiva runo...vastauksia vaan ei ole
Erittäin osuva.
Todella vahvaa ajankuvaa.
Mitä jätämme perinnöksi jälkipolville?
Hyvä runo
hullusta maailman menosta
Hyvää pohdintaa,pidän.
Sivut