Minä tiedän,
miten paljon on erilaisuutta -
sitä on nykyisin yli kuusi miljardia -
yhdenkin tukahduttaminen on
rikos ihmisyyttä vastaan.
Eteenpäin meneminen kerta toisensa jälkeen,
on kuin kulkisi ajassa taaksepäin -
eivät sodat ole valmiita loppumaan,
jos ei katso sivuille.
Afganistan, Irak, Sudan, Kolumbia,
ylhäältä, edestä
monesta suunnasta
aseiden ruma sielu laulu silpoo sieluja.
Olen väsynyt pehmeisiin hankiin,
veri erottuu valkoisesta hyvin.
Onko huomenna jo toisin,
maa kasvaisi uusia tuoksuja kaikista suunnista.
Sinä tuoksut joltain,
mitä ei tarvitse pelätä.
© HH
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidän erityisesti viimeisestä säkeestä.
Hyvä pohtiva runo.
Joskus on parempi eristää itsensä pahoista asioista ja ajatuksista, jos pystyy.
Kannanotto maailman vääryyteen, lopussa jotain aivna upeaa
Upeaa! Samalla iskee kollektiiviseen tajuntaan ja on silti henkilökohtaista, rakkaudellista.
Pidin lopusta. Puhtaasti siksi että olit kuin havahtunut takaisin arkeen mietteistäsi.
Upea runo. Saa miettimään. "aseiden ruma sielu silpoo sieluja" Vallan mainio kohta
vaikuttavaa tekstiä..!
Vahvoja tuntoja, luot kuvaa taitavasti. Toivo hyvästä ja kauniisti, toisen ihmisen läheisyyteen antaa mielelle pakopaikan järkyttyneistä ajatuksista...siitä, miten paljon pahaa maailmassa onkaan.
Syvällinen ja silti suorasanainen, jopa suorasukainen, runollisuudessaankin yksinkertaisen ja konstailemattoman ilmaisun säilyttävä niin ettei sanoma huku vaan tulee selkeänä, puhuttelevana esiin. Pidän erityisesti lopetuksesta joka on tavattoman kaunis, hyvin ilmaistu, ja olen samaa mieltä. Tällaisten kantaaottavien - suvaitsevaisuutta ja rauhaa peräänkuuluttavien - runojen äärellä mieleeni aina tulee, että ihmisen kunnioittaminen ei suinkaan voi olla sen hyväksymistä, mikä vääräksi koetaan. Erilaisuutta on sekin, että on ihmisiä, joiden mielestä tietyntyyppinen seksuaalisuus on vääristymä ja kristitty ei voi elää esim. homosuhteessa. Itse ajattelen juuri näin. Jonkun mielestä minun ajattelutapaani eli erilaisuuttani ei voi hyväksyä, niin kuin minäkään en voi hyväksyä esim. sitä, että homosuhteita siunataan kirkossa. Eräiden mielestä minun pitäisi ajatella ja kokea toisella tavalla. Vaatimus on sinänsä ok, mutta metsään mennään kun ajatteluani yritetään leimata väittäen että olen foobikko tai että näkemykseni perustuu pelkoon asioita kohtaan joita en tunne tai jotka muuten koen uhkaksi. Leimaavat ja mitätöivät väitteet eivät kerro minun vaan enemmänkin esittäjiensä pelosta tai ainakin epärehellisyydestä. Tuttavapiiriini kuuluu vähemmistöihin kuuluvia, mm. homoiksi itsensä kokevia, enkä koe heitä kohtaan inhon tunteita. Onko minulle oikeus ajattelutapaani - suvaitaanko minun kokemukseni, näkemykseni? Minulle tärkeintä on että hyväksymme toisen silloinkin, kun emme voi pitää hänen elämäntapaansa tai mielipiteitään oikeana. Asioista on voitava keskustella rehellisesti ja peittelemättä. Ei aseisiin eikä vihaan turvaten.
Pidin erityisesti tavasta, jolla sidot yleisen yksityiseen toiseksi viimeisellä säkeellä! Ajatuksia herättävä, yhtä aikaa karuja ja kauniita.
Todella vahvaa ajankuvaa tässä.
oijoi miten upea runo!
Upea ja vahva. Elämänmakuinen. Pidin paljon.
Pidin tämän selkeästä rakenteesta, kuinka nivoutui järjestä epätoivon, kaaoksen, hyväksynnänja uuden alun toivon kautta rauhalliseen onneen sanoman mennessä nykypäivän sävelin. Pelko kaikkineen on nykyajan ihmisten suurimpia tiennäyttäjiä, ja se on hyvin surullista.
Huikean Hieno.
Erityisesti Säväytti nuo kaksi viimeistä riviä,
kuin Kauniin Minimalistinen runo itsessäänkin, nuo kaksi vaikuttavaa ja mieleen jäävää riviä.
Pidin, Todella Paljon.
Hieno kokonaisuus, lopun herkkyys tuohon muuhun verrattuna on vaikuttavaa...hyvä runo
Puhutteleva runo.
Runon lopetus erittäin upea!
Runosi ovat sujuvia lukea, jonkin verran tulkinnankin tarjoavia.
(Kiitos kommentistasi!)
no täältähän sinä löydyt.
...syvällistä ja niin pohjaavaa
Sivut