enkä minä unohda häntä
hänellä oli unessa syli
minne kauniilla sävelmillä
hän kutsui kaikkia
hän oli unessahyräilijä
vasta unessa hänen katseensa
hymyili kaikelle edessään
enkä minä unohda
niitä ääriviivoja
jotka olivat meille kaikille
hänen herkkyytensä
oli jo niin syvällä piilossa
luvattomien käsien painosta
hän ei antanut kyyneliä
kuin joillekin näkyä,
vielä harvemman
kädet antoivat halata.
31.3.2019 (C) HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
lempeän ymmärtävä, inhimillisesti viisas runosi kiehtoo näkemyksillään,
onnellisuus on joskus oman mielen ja sen valintojen rajaamaa, kaunis
inhimillinen runosi
Sivut