hymyile minulle yhtä merkitsevästi
muistatko viimeisen katseeeni
ja käsieni hapuilemisen
elämän joka ei tiennyt
niin minä pitäisin kädestä
vastaisin hymyysi yhä useammin
näkisin sinun katseesi
jo yhä kauempaa
enkä kysyisi enää risteyksessä
minne tästä lähdetään
niin kevyesti antaisin sydämeni viedä
niin pehmeästi olisin yhä siellä
aamu aamun jälkeen odottaisin
kuinka sinä hymyilet tuuleen
niin lämpimän katseesi
että nämä käteni
tietäisivät miten koskea
niin kevyesti antaisin sydämeni viedä
enkä pelkäisi lainkaan hapuilevia sanojani.
6.4.2020 (C) HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut